Afton Stjärn Arro Av Yarscin

FIN37236/04    B/B 0/0

"Aro", Rambo metsien mies, Mörsseri, Hurmuri ja Mussukka  

 Hau-hau, olen pian kolme vuotias sakemanni uros, Pohjoispohjanmaalta. Komea nuori mies, vaikka itse sanonkin. Kotoisin olen Raisiosta. Nyt asustelemme Vihannissa, Pelkosjärven rannalla jossa kesällä voi uida mielin määrin. 

Laumaani kuuluu isäntä Make ja emäntä Jaana. Lisäksi kaksi tyttöä, minua vanhempi sekarotuinen Reeta ja pikkusisko, sakemanni likka Cinderella "Cindy".

Luonteeltani olen vilkas, avoin, kiltti ja helposti innostuva herrasmies, niin ja pääkoppa on kyllä ihan kunnossa. Tarvittaessa osaan kyllä olla pelottavakin, hui, ihan itteenikin hirvittää. Lisäksi olen kova poika "juttelemaan", äänensävyjä löytyy joka lähtöön. En ole koskaan tehnyt "tuhoja", en edes pienenä syönyt kenkiä tai sukkia. Siitä olen ylpeä, ja niin on "äiskäkin". Toki välillä testaan isäntäväkeä, jos vaikka "johtajan paikka heltiäisi". Rakastan palloja ja keppejä mitä voidaan heitellä ja retuuttaa, siihen en kyllästy koskaan. Lempi leikkeihin kuuluu myös pöllin pyöritys. Se on muuten erinomaista kuntoilua, ihan itte keksin. Siitä lisänimi "Rambo, metsien mies"

Lisäksi tykkään kaivella lumikinokseen kuoppia, piilottaa niihin jäämöykkyjä ja taas kaivaa kaksin tassuin tasatahtia esiin, ihanaa.

Lauman jäseniä ja tuttuja ihmisiä rakastan koko suuren sydämeni voimalla. Vieraanpiin suhtaudun jokseenkin varauksella ja välillä olen aika välinpitämätön, riippuu tilanteesta. Tarkkailen vieraita ensin sillä varauksella, että niistä voi tulla lisää kepin heittäjiä ja jos niin käy pääsevät he suosiooni. Vieraat uroskoirat saavat niskakarvani pystyyn, hyi. Sen sijaan tytöistä tykkään tosi paljon ja osaan olla aika viehättäväkin. Viihdyn tarvittaessa yksin kotosalla ja vieraissakin paikoissa. Autokyyti on nastaa ja voisin viettää siellä aikaani vaikka ihan huvikseenkin.

Isännän kanssa harrastan suojelua Saksanpaimenkoiraliiton Raahen alaosastossa, maalimiehenä meillä on Riku Teppo joka on aivan syötävän hyvä. Siinä vasta harrastus josta tykkään tosi paljon, ei isäntä meinaa perässä pysyä.

Osaan kuulemma haukkua isosti, purra lujaa ja olla rohkea, saalisviettiäkin löytyy omiksi tarpeiksi. Harjoituksissa on mennyt palasiksi pari hihaa joista toinen oli ihan uusi, voi miten heikkoja niistä tehdään. Nyt on menossa kolmas, jonka pitäisi minunkin purukaluston voiman kestää. En malta odottaa että päästään taas jatkamaan. Jännä nähdä mihin asti näillä eväillä jatkossa yltää.

Tottis ei niinkään ole hauskaa. Sen sijaan jäljestäminen on, mulla on tarkka nenä ja pystyn keskittyneesti työskentelemään jäljellä.   

Nyt olen talvilomalla akkuja lataamassa, mutta suven tultua jatkamme taas harjoituksia. Nyt leikitään, rentoudutaan ja juostaan pihalla, pellolla ja metsässä että kunto kohenee kevättä kohden.

Näyttelyssäkin on käyty pari kertaa, ja ihan hyvin siellä meni. En ollut ihan ekka, mutten viimeinenkään. Sijoitukset ja muu arvostelu löytyy tuonnempana.

Terveysasioista sen verran että lonkat ja kyynärpäät on kunnossa, samoin selkä on vahva kuin puhvelilla, mikä se sitten lieneekään.

Paljon terkkuja kaikille toivoo: Aro ja lauman jäsenet.

Aro kennelliiton jalostustietojärjestelmässä